Päätavoite (esi)koulun ja perheiden välisessä yhteistyössä väkivallan ennaltaehkäisemiseksi on edesauttaa pysyvän, aktiivisen yhteisöllisen kulttuurin luomisessa koulun ja vanhempien välillä. Yhteisöllinen kulttuuri perustuu tasa-arvoon, turvallisuuteen, välittämiseen, oikeudenmukaisuuteen ja kunnioittavaan kommunikointiin.

Vanhempien verkostoituminen, osallistuminen sekä vuorovaikutus ja yhteistyö (esi)koulun kanssa ovat ulottuvuuksia, jotka tulee huomioida turvallisen yhteisön luomisessa. Seuraava kuvio ilmentää verkostoitumisen, tuen ja osallistumisen eri ulottuvuudet toisiinsa kietoutuneina asioina, jotka edistävät kasvatuskumppanuutta, turvallisuutta ja lasten hyvinvointia.

Nämä kolme ulottuutta (verkostoituminen, tuki ja osallisuus) ovat tärkeitä kasvatuskumppanuuden edistämisessä vanhempien kanssa sekä turvallisen yhteisön luomisessa, jossa lasten hyvinvointi on toiminnan keskiössä.  

Sekä kasvatuskumppanuus että verkostoituminen, vanhemmuuden tukeminen ja osallistuminen ovat tärkeitä lasten turvallisuuden ja väkivallan ehkäisemisen näkökulmasta seuraavista syistä:  

• Uudessa naapurustossa, koulu tai monitoimitalo tarjoaa paikan, jossa ihmiset voivat tavata toisiaan, mikä edistää yhteisöllisyyttä 
• Mikäli vanhemmat tuntevat toisensa, kynnys ottaa toisiin yhteyttä ongelmallisissa tilanteissa (esim. kiusaamistilanteissa) on matalampi.
• Vanhempien verkostoituminen lisää sosiaalista pääomaa, joka puolestaan mahdollistaa vanhempien vertaistuen
• Vanhempien verkostoituminen kasvattaa yhteistyön mahdollisuuksia lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämisessä.  

Käytännössä verkostoituminen tapahtuu jokapäiväisissä keskusteluissa ja aktiviteeteissa, vaihtelevissa tapahtumissa ja vanhempien tapaamisissa (ryhmä- ja internet-tapaamisissa). Vanhempaintoimikunta voi ottaa toimintasuunnitelmansa lähtökohdaksi yhteisöllisyyden edistämisen lasten, vanhempien ja henkilökunnan keskuudessa. Vanhempaintoimikunta esimerkiksi Ritaharjussa haluaa tukea koti-koulu/päiväkoti yhteistyötä ja kasvatuskumppanuutta yhteisöllisyyden näkökulmasta.  

Väkivaltaa ehkäisevien toimintatapojen vakiinnuttamisessa on tärkeää ottaa sekä ammattilaiset että vanhemmat mukaan keskusteluun ideoiden jatkokehittelyssä. Esimerkiksi vanhempien jaksokirjeissä (ks. Vanhempien kirjeet) esitellään pedagogisia käytäntöjä, jotka auttavat koulun henkilökuntaa ja koteja opettamaan lapselle vaihtoehtoisia, positiivisia käytösmalleja sekä (esi)koulussa että kotona. Lapsia kannustetaan toimimaan aktiivisessa roolissa kouluyhteisössä sekä luomaan yhteisöllisyyttä väkivallan ehkäisemisen näkökulmasta: sääntöjen selkeys ja reiluus ovat tärkeitä kuten myös sääntöjen yhdenmukaisuus ja niihin sitoutuminen aikuisten kesken.

Kolme väkivaltaa tunnistavaa mittaria ovat myös työkaluja vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön tukemisessa. Yksi työkaluista on opettajille (Smiley), yksi vanhemmille ja lapselle (Kainalokysely) ja yksi koulun terveydenhoitajalle (Tarkistuslista). Mittarit on suunniteltu tunnistamaan avointa ja piiloista sukupuolittunutta ja muuta väkivaltaa, kaltoinkohtelua ja kiusaamista. Mikäli herää huoli lapsen hyvinvointiin tai turvallisuuteen liittyen, koti ja koulu selvittävät asiaa yhdessä.