Käyttäytymistieteiden laitos

Psykoanalyyttisen teoreettisen kirjoittelun kasvatuksellisia ilmentymiä 1920-1950 -lukujen suomalaisissa lehti- ja aikakauskirja-artikkeleissa

Kevät 1996

142 sivua

Tiivistelmä

Työni on psykoanalyysin aate- ja oppihistoriaa kasvatuspsykologian näkökulmasta tarkasteleva tutkimus, jossa pyrin löytämään kohteena olevien psykodynaamista ainesta omaavien kirjoitusten kasvatuspsykologisesti relevantin sisällön. Tarkastellulla aikajaksolla tapahtui Suomessa asteittainen psykoanalyysin läpimurto ja psykiatriassa deskriptiivinen paradigma alkoi väistyä psykodynaamisen tieltä. Aatehistoriallisesta perspektiivistä psykoanalyyttis-psykodynaamisen opin näyttämölle tulon voi myös nähdä osana yleisempää kasvatusnäkemysten psykologisoitumisen prosessia.

Aikakauden psykodynaaminen ajattelu näyttää kohteina olleiden kirjoitusten osalta pitäytyneen freudilaiseen psykoanalyysikäsitykseen, jonka kontekstissa esiintuotu psykogeeninen etiologia auttoi ymmärtämään, ettei lapsen kehitys mielihyväprinsiipin hallitsemasta tilasta viettejään kontrolloivaksi yhteisön jäseneksi tapahdu aina ilman kasvatuksellisia komplikaatioita. Kasvatus, jolla viettien ehkäisyjä opetetaan, voi eri tavoin epäonnistua, mistä puolestaan saattaa seurata persoonallisuuden toiminnallisia tai rakenteellisia puutteita käyttäytymisessä ilmenevine häiriöineen.

Tasokkaimmista artikkeleista välittyy se psykodynaamisen ajattelun käsitys, ettei kasvatuksellisesta vuorovaikutuksesta saa kyllin kattavaa kuvaa ilman tiedostamattoman psyyken aseman huomioimista ja varhaislapsuuden merkityksen ymmärtämistä.

Psykodynaamisen teorian eräs keskeinen anti oli, että sen puitteissa voitiin etiologiset katsomukset kytkeä yhtenäiseen persoonallisuusteoriaan. Tästä seurasi mahdollisuus kasvatuksellisen näkökulman syvenemiseen häiriöiden vuorovaikutuksellisten taustojen paljastumisen myötä.

Aate- ja oppihistoria, kasvatuspsykologia, Yrjö Kulovesi, psykoanalyysi, psykodynaaminen