Oppimiseen liittyviä käsitteitä

Konstruktio	Representaatio
Konteksti / situaatio	Scaffolding
Metakognitio	Skeema
Motivaatio	Transfer
Ongelmanratkaisu	Yhteistoiminnallinen oppiminen

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan tieto ei siirry sellaisenaan henkilöltä toiselle, vaan oppija luo tiedosta oman konstruktionsa. Konstruktio on tietoa, joka muotoutuu ja rakentuu yksilön ajatteluprosessien kautta. Oppimistilanteessa syntyvään konstruktioon vaikuttaa paitsi aistein havaitut seikat, myös oppijan omat ennakko-oletukset ja aikaisempi tieto, ympäröivä kulttuuri sekä oppimiskontekstin fyysiset, sosiaaliset ja emotionaaliset tekijät.

Kontekstilla tai situaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa oppiminen tai muu toiminta tapahtuu. Ihmisen kognitiivista toimintaa käsiteltäessä kontekstilla ja situaatiolla tarkoitetaan paitsi fyysistä tilannetta, myös tilanteeseen liittyviä sosiaalisia ja mentaalisia tekijöitä. Usein puhutaan oppimisen tilannesidonnaisuudesta (situated cognition, situated learning). Tällä korostetaan näkemystä, jonka mukaan konteksti, jossa oppiminen tapahtuu, vaikuttaa oppimisprosessissa syntyvään tietoon. Yhdessä kontekstissa opittu tieto ei välttämättä ole suoraan sovellettavissa toisissa konteksteissa. Tätä ongelmaa kutsutaan transferin ongelmaksi.

Metakognitiolla tarkoitetaan tietoa, jota yksilöllä on omista kognitiivis-emotionaalisista prosesseistaan, kuten ajattelusta ja muistista. Metakognitiivisen tiedon perusteella yksilö pystyy tietoisesti säätelemään omaa oppimis- ja ajattelutoimintaansa. Oppimisen yhteydessä puhutaankin usein metakognitiivisista taidoista, oman oppimisprosessin seuraamisen ja ohjaamisen taidoista. Metakognitiiviset taidot ovat erittäin tärkeitä oppimisen kannalta etenkin sellaisissa oppimistilanteissa, joissa oppija itse ohjaa etenemistään.

Motivaatiolla tarkoitetaan taipumusta ja halukkuutta toimia tietyllä tavalla. Nykyisten oppimiskäsitysten mukaan tehokas oppiminen ei voi tapahtua ulkoisten ärsykkeiden kautta, vaan oppijan oma, aktiivinen ajattelutoiminta on oppimisprosessin keskeisin tekijä. Oppimisen kannalta onkin tärkeää, että oppija suuntaa mielenkiintonsa ja huomionsa asian kannalta keskeisiin asioihin ja tekijöihin.

Ongelmanratkaisu määritellään yleensä uusien ratkaisujen luomiseksi kysymyksiin, joihin ei ole olemassa valmiita ratkaisuja. Ongelmanratkaisuna ei siis voida pitää tiedon kaavamaista soveltamista. Ongelmanratkaisu vaatii oppijalta metakognitiivisia taitoja: ongelman hahmottamista ja sen jakoa osaongelmiin, ratkaisustrategioiden käyttötaitoja jne. Nykyisten oppimiskäsitysten mukaan ongelmanratkaisu on oppimisen kannalta erittäin keskeistä, koska se aktivoi oppijan ajatteluprosesseja. Käytännön elämään liittyvien ongelmanratkaisutehtävien avulla tieto voidaan myös kytkeä "elävään elämään", mikä on tärkeään tiedon myöhemmässä soveltamisessa.

Representaatio on ulkoisesti havaittava tai mentaalinen (uudelleen)esitys jostakin asiasta. Tyypillisiä mentaalisia representaatioita ovat meidän omat käsityksemme todellisen maailman ilmiöistä tai tapahtumista. Representaatiot ovat useimmiten kielellisiä tai visuaalisia. Kielellinen representaatio on esimerkiksi kertomus jostakin aikaisemmasta tapahtumasta ja piirretty istumajärjestys on representaatio oppilaiden todellisesta istumajärjestyksestä. Representaation käsitettä käytetään usein yksilön oppimisprosessin kuvauksen yhteydessä.

Termi scaffolding liittyy läheisesti oppimisen ohjaukseen. Siinä korostetaan esim. ohjaajan roolia oppijan omien ajattelu- ja oppimisprosessien tukijana. Scaffolding voidaan suomentaa oppimisen oikea-aikaiseksi tukemiseksi. Oppija etenee omien taitojensa äärirajoilla, ja häntä neuvotaan vain silloin, kun hänen omat taitonsa eivät riitä tehtävän suorittamiseen täysin itsenäisesti. Usein puhutaankin minimaalisen avun periaatteesta. Scaffolding eli oppimisen oikea-aikainen tukeminen perustuu Vygotskyn käsitteeseen lähikehityksen vyöhykkeestä (zone of proximal development, ZPD).

Skeema tarkoittaa organisoitunutta mentaalista toimintamallia tai tietorakennetta, joka on rakentunut yksilön aikaisemmista kokemuksista ja tiedosta. Skeemat ohjaavat ihmisen oppimista ja havainnointia. Skeemat ovat luonteeltaan yleisiä, sillä ne eivät liity yksittäiseen kokemukseen, vaan rakentuvat jatkuvasti kokemusten ja tiedon karttuessa. Skeemat ovat yleensä monitasoisia ja muodostavat hierarkisia rakenteita. Skeemat voivat olla esimerkiksi toimintamalleja, käsitteitä jäsentäviä skeemoja ja mielikuvia fyysisistä tiloista.

Transferilla tarkoitetaan aikaisemmin opitun asian vaikutusta uuden asian oppimiseen tai yleisemmin tiedon soveltuvuutta useisiin eri konteksteihin. Transfer voi olla positiivista, jolloin aikaisemmin opittu helpottaa nykyistä oppimisprosessia tai negatiivista, jolloin uuden asian oppiminen vaikeutuu aikaisemmin opitun vaikutuksesta. Kun opittu tieto on laajalti transferoituvaa, sitä voidaan soveltaa useissa eri konteksteissa ja se edesauttaa uuden oppimista. Situated cognition - ajattelun edustajien mukaan oppiminen on sidoksissa siihen kontekstiin, jossa se opitaan ja tällä perusteella esim. koulutiedon sanotaan olevan huonosti käytännön elämässä toimivaa (inert knowledge) eli koulutietoa pidetään huonosti transferoituvana.

Yhteistoiminnallinen oppiminen (cooperative learning, collaborative learning)

Yhteistoiminnallisella oppimisella tarkoitetaa oppimista, jossa ryhmä oppilaita työskentelee yhdessä käyttäen hyväksi kaikkien ryhmän jäsenten tietämystä. Englanninkielisellä termillä cooperative learning viitataan yleensä pienryhmäoppimiseen, jossa oppilaat työskentelevät yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, kun taas termi collaborative learning viittaa yleensä laajemman ryhmän (esimerkiksi koko luokan) yhteistoimintaan.

Sosiaalinen vuorovaikutus on oppimisen keskenen komponentti (ks. sosiokognitiivinen ja sosiokulturaalinen näkemys oppimisesta sekä situated cognition - ajattelu). Kaikki sosiaalinen vuorovaikutus ei edistä oppimista, mutta parhaimmillaan yhteistoiminnallinen oppiminen aktivoi tehokkaasti oppijan ajatteluprosesseja. Yhteistoiminnallinen oppiminen on oppimisen kannalta tehokasta, mikäli ryhmän jäsenet toimivat aktiivisesti oppimistehtävän parissa esitellen omia ajatuksiaan, kommentoiden ja keskustellen ryhmän jäsenten esittämistä ajatuksista ja kehittäen uusia ratkaisuja oppimistehtävään yhdistellen ryhmän kaikkien jäsenten tietämystä. Näin pyritään edistämään ryhmän moninaisen tietämyksen avulla myös yksittäisen oppijan tiedollisia prosesseja.