Tieto muodostuu muistirakenteista eli representaatioista
Oppiminen ei ole tiedon siirtämistä kirjasta tai muusta tietolähteestä oppijan muistiin. Oppiminen on sen sijaan oppijan oma,henkilökohtainen tiedonrakennus- eli tiedon konstruointiprosessi. Konstruointiprosessissa uusi tieto suhteutetaan aikaisempaan tietoperustaan ja aikaisempiin kokemuksiin. Ihmisen tietoperusta rakentuu representaatioista ja niiden välisistä yhteyksistä. Representaatioilla tarkoitetaan tiedon sisäisiä edustuksia tai malleja opitusta eli niitä muotoja, joina tieto on yksilön muistissa.
Esimerkiksi esineistä meillä jokaisella on olemassa oma representaatiomme. Jollekin tuoli tuo ensimmäiseksi mieleen pehmeän nojatuolin, toiselle ruokapöydän tuolin ja kolmannelle muovisen puutarhatuolin. Tuolin representaatio rakentuu kaikesta siitä, mitä liitämme tuolin käsitteeseen.
Tietoperusta ja kokemukset ohjaavat uuden oppimista
Tietoperusta toimii havaintojemme pohjana ja erityisesti opittaessa aikaisempi tietoperusta aktivoituu. Oppimisessa havaintojen pohjalta luodaan yksilöllinen representaatio aiheesta ja uusi tieto suhteutetaan aikaisempaan tietoon eli "järjestetään" osaksi tietoperustaa. Esimerkiksi opeteltaessa vieraskielisiä sanoja, uutta sanaa voidaan verrata lähes samassa kirjoitusasussa esiintyviin sanoihin, lähes samaa tarkoittaviin sanoihin tai esimerkiksi vastakohtaan. Opittaessa uusi sana liitetään siihen, mitä jo aikaisemmin tiedetään. Representaatio uudesta sanasta muodostuu uutta ja vanhaa tietoa yhdistelemällä. Uutta opittaessa pyrimme jatkuvasti suhteuttamaan havaitsemaamme informaatiota aikaisempiin kokemuksiimme. Aikaisempi tieto toimii oppimisen pohjana ja ohjaa toimintaamme. Opittava asia suhteutetaan aikaisempaan tietoon ja liitetään osaksi tietorakenteita.Uusi tieto voidaan liittää tietoperustaan täydentämällä aikaisempaa tietorakennetta tai muuttamalla koko tietorakenne uuden tiedon perusteella. Esimerkiksi tenttiin lukiessa tarkkailet jatkuvasta lukemaasi. Jossakin kohdassa voit ajatella, että tämähän on tuttua asiaa. Tämän havainnon perusteella voit jopa hypätä kyseisen kohdan yli. Jos jatkat lukemista voit huomata uuden tiedon toistavan tietämääsi tai täydentävän sitä. Toisaalta voit mahdollisesti myös huomata, että käsityksesi aiheesta on väärä, vaikka luulit tietäväsi asian. Tämän seurauksena opiskelet asiaa entistä tiiviimmin ja pyrit ymmärtämään asian oikein ja selvittämään miksi aikaisempi käsityksesi oli väärä.
Tietämisen eri muodot
Tietoperusta sisältää monenlaista tietoa. Asioihin ja esineisiin liittyvä tieto on nimeltään deklaratiivista tietoa. Deklaratiivinen tieto voi olla konkreettisiin, ulkoisesti havaittaviin asioihin tai ilmiöihin liittyvää tai abstrakteihin käsitteisiin liityvää. Deklaratiivisen tiedon lisäksi on olemassa ns. proseduraalista eli taidollista tietoa. Proseduraalinen tieto kertoo kuinka joku asia tehdään.Useimpien asioiden hallitseminen vaatiikin sekä deklaratiivista että proseduraalista tietoa. Esimerkiksi matemaattiset käsitteet, kuten derivaatta tai logaritmi ovat deklaratiivista tietoa, mutta kun tiedetään, miten niitä käytetään, tieto on proseduraalista.
Ekspertin tietoperustalle on ominaista runsaat yhteydet tiedon eri osasten välillä. Tällainen verkostomainen tietorakenne mahdollistaa ongelmien käsittelemisen joustavasti ja uuden tiedon liittämisen osaksi laajoja tietorakenteita. Ekspertin tiedosta suuri osa on abstraktia eli käsitteellistä tietoa, jonka avulla pystytään hallitsemaan suurta tietomäärää. Ekspertin tieto rakentuu sekä proseduraalisesta että deklaratiivisesta tiedosta. Siten ekspertin tietämys on osittain teoreettista ja osittain käytännöllistä. Tämä on hyödyllistä esimerkiksi ongelmanratkaisutehtävissä.
Aktivoi tietoperustasi
Oppimista voidaan tehostaa aktiivisella, kriittisellä ajattelulla, kyseenalaistamisella, tiedon liittämisellä käytännön yhteyksiin sekä tietoisella oman tietoperustan rakenteiden esiin tuomisella. Käsitys siitä mitä jo tiedät ja mitä et vielä tiedä on hyvä lähtökohta uuden asian oppimiselle. Tähän oman tietoperustan analysointiin voi käyttää monia tekniikoita. Eräs eniten käytetyistä tekniikoista on ns. käsitekartta (mind map). Muita tietoperustan aktivointiin sopivia menetelmiä ovat myös"aivoriihi", jossa kaikki aihesta mieleen tuleva kirjataan ylös sekä kysymysten keksiminen aiheesta. Tärkeää tietoperustan aktivoinnissa eivät ole menetelmät, jolla se tehdään, vaan todellinen ajattelullinen "virittäytyminen" aiheeseen. Kukin oppija voi keksiä itselleen sopivia tapoja aktivoida aiempi tieto ja orientoitua opittavaan aiheeseen.
|
|
|
(c) 1998 Hanna Salovaara, Oulun Yliopisto
Päivitetty 13.11.1998
