Mitä strategiat ovat?
Toiminnan ohjaamiseen, suunniteluun ja suorittamiseen liittyviä kognitiivisia toimintoja kutsutaan strategioiksi. Strategiat ovat olennainen osa oppimista ja liittyvät erityisesti päämääräsuuntautuneeseen oppimiseen. Oppimiseen liittyvät strategiat voidaan jakaa tiedon pintaprosessointiin ja tiedon syvälliseen prosessointiin perustuviin strategioihin.
Passiiviset ja aktiiviset oppimisstrategiat
Matti lukee tenttiin. Hän aloittaa lukemisen kirjan alusta ja etenee kappale kappaleelta kirjassa ja pyrkii toistamaan kirjan tekstistä tärkeät kohdat mielessään, jotta muistaisi ne myös tentissä. Tentissä hän pinnistelee muistaakseen kaikki kohdat mahdollisimman tarkkaan. Hän alkaa kirjoittaa vastaustansa heti, kun saa paperin käteensä ja kirjoittaa asiat mahdollisimman pian paperille siinä järjestyksessä, kun ne tulevat mieleen.
Myös Mikko lukee tenttiin. Ennen tenttikirjaan tutustumista hän selailee sen läpi ja arvioi, mitkä kappaleet todennäköisesti ovat tärkeimmät. Lukiessaan hän pyrkii ymmärtämään lukemansa, alleviivaa tekstiä ja pohti asioiden välisiä yhteyksiä. Mikko laatii lukemastaan omia muistiinpanoja, joihin hän pyrkii yhdistämään aikaisempaa tietoansa, luennoilla kuulemaansa sekä kirjan sisältämää tietoa. Tentissä, nähtyään kysymykset, Mikko suunnittelee vastaustaan. Hän miettii mitä asioita vastauksessa tulisi käsitellä ja missä järjestyksessä asiat olisi parasta esittää. Vastauksensa hän laatii suunnitelman pohjalta.
Esimerkissä Matin strategiat edustavat pintatason strategioita, joita voidaan myös kuvata toteaviksi tai passiivisiksi oppimisstrategioiksi. Mikon toiminta taas sisältää syvälliseen tiedon prosessoinnin strategioita, joita voidaan kuvata myös tiedon muokkaukseen pyrkiviksi, aktiivisiksi oppimisstrategioiksi.
Passiiviseen tiedon toteamiseen perustuvat strategiat eivät tue ymmärtävää oppimista ja tiedon rakentumista pitkällä aikavälillä.Pintatason strategioita käyttäville oppijoille on tyypillistä ulkoa opettelu, huomion kiinnittäminen yksityiskohtiin, toiminnanmekaanisuus, kopiointi ja vähäinen oman toiminnan havainnointi ja suunnittelu. Pintatason strategioiden avulla opittu tieto unohtuu helposti, koska oppimisen tuloksena on hajanaisia ja liikaa yksityiskohtia sisältäviä tietorakenteita.
Aktiiviseen tiedon konstruointiin perustuvat strategiat edesauttavat oppimista ja tiedon ymmärtämistä. Tiedon muokkaukseen perustuvia, syvätason strategiota käyttäville oppijoille on tyypillistä opitun analysointi ja arviointi, tiedon jäsentäminen, pyrkimys ymmärtävään ja tavoitteelliseen oppimiseen, asioiden kehittely edelleen sekä toiminnan suunnittelu. Aktiivisen prosessoinnin tuloksena opittu tieto muistetaan paremmin ja se sisältää monipuolisia yhteyksiä aikaisempaan tietoon sekä yleisiä periaatteita yksityiskohtien sijaan.
Miten kehittää aktiivisia strategioita?
Oppimisen strategiat ovat yleensä tiedostamattomia, mutta ne on mahdollista tuoda tietoisuuteen ja ohjata niiden avulla omaaoppimisprosessia. Toimiville strategioille on ominaista
monipuolisuus
joustavuus
yhdisteltävyys muihin strategioihin ja
yhteys tietoperustaan ja oman oppimisen ohjaamiseen.Hyvistä ja toimivista oppimisstrategioista ei voida antaa "reseptiä", jota voisi noudattaa opiskeltaessa. Tämä johtuu siitä, että samat strategiat eivät ole tehokkaita kaikissa tilantessa ja tietyt strategiat sopivat joillekin oppijoille hyvin ja joillekin huonommin. Tehokkaiden oppimisstrategioiden käyttö vaatiikin monipuolista strategiavalikoimaa, joka sopii omalle ajattelulle ja toiminnalle sekä kykyä soveltaa strategioita joustavasti oppimistilanteen mukaan. Strategisessa toiminnassa keskeiseksi muodostuu kyky analysoida oppimistehtävän vaatimukset ja valita strategiat sen mukaan.
Esimerkiksi tentti, jossa on runsaasti ulkoa muistettavaa ainesta vaatii aivan toisenlaisia opiskelustrategoita kuin suunnittelutehtävään valmistautuminen luetun perusteella. Ulkoaopettelu vaatii tehokkaiden muististrategioiden käyttöä, kun taas suunnittelutehtävä vaatii strategioita, jossa pyritään ymmärtämään käsitteellisen tiedon soveltamista käytännössä.
|
|
|
(c) 1998 Hanna Salovaara, Oulun Yliopisto
Päivitetty 13.11.1998
