Gradu on syventäviin opintoihin kuuluva itsenäinen työ, jossa harjoitellaan tieteellisen tutkimuksen tekemistä. Gradun laajuus on yksikössämme 15 ov opettajankoulutuksessa ja 16 ov kasvatustieteiden koulutuksessa. Gradun voi tehdä joko yksin tai parityönä. Työssä tulee osoittaa perehtyneisyyttä tutkielman aihepiiriin, valmiutta tieteelliseen ajatteluun, tutkimusmenetelmien hallintaan sekä valmiutta tieteelliseen viestintään.

Tämä graduopas on koottu Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikön tarpeisiin. Gradun tekemiseen liittyvät ohjeet, säännöt ja käytännöt ovat olleet hajallaan yksikössämme, nyt ne on pyritty kokoamaan yhteen selkeäksi paketiksi. Lisäapua tutkielman tekemiseen opiskelija saa muualla tehdyistä hyvistä graduoppaista sekä linkeistä, joita on koottu tähän oppaaseen. Oppaan sisältö pohjautuu opiskelijoilta kerättyihin gradun tekemiseen liittyviin kysymyksiin sekä kuuden yksikkömme graduohjaajan haastatteluun. Myös valmiita graduoppaita sekä muuta kirjallisuutta ja verkkomateriaalia on hyödynnetty opasta laadittaessa.

Ohjaajille on koottu omat sivut ohjaustyön tueksi. Tarkoituksena on saada opiskelijoiden palaute ohjaajien korviin - graduryhmissä tehdyn kyselyn perusteella opiskelijat toivovat tiettyjä muutoksia ohjauksen laatuun. Hyvästä ohjauksesta on koottu joitakin ajatuksia, samoin ohjaukseen liittyvää kirjallisuutta ja linkkejä on listattu kiireisen ohjaajan työvälineeksi. Toivon mukaan tämä opas vähentää opiskelijoiden ikuisesti toistuvia kysymyksiä tutkielman teon käytännöistä, ja graduohjauksessa voitaisiin näin ollen keskittyä olennaiseen: opinnäytetöiden sisällön ja rakenteen sekä tutkimuksenteon oppimisen ohjaamiseen.

Oppaan on laatinut opinnäytetyönsä produktina yksikön opiskelija Irene Turtinen.

2. Graduryhmien toiminta ja graduohjaus

2.1 Milloin ja miten graduryhmiin ilmoittaudutaan?

Pääsääntö on se, että graduryhmiin ilmoittaudutaan syksyn alussa. Opettajankoulutuksessa ilmoittautuminen tapahtuu iFORUMin opintoasioiden forumissa: /iforum/?forum=33. Kasvatustieteiden koulutuksessa opiskelijat hakeutuvat heille sopiviin ryhmiin lukukauden alussa.Joihinkin ryhmiin saattaa päästä mukaan myös keskellä vuotta, mikäli niissä on vielä tilaa. Tällöin kannattaa ottaa suoraan yhteyttä ryhmän ohjaajaan ja tiedustella häneltä ryhmään pääsemisestä.

2.2 Missä vaiheessa opintoja kannattaa mennä graduryhmään?

Sopiva aika aloittaa graduryhmässä vaihtelee opiskelijakohtaisesti riippuen mm. siitä, onko takana aikaisempia opintoja ja millaisella aikataululla opintoja on tekemässä. Gradun suunnittelu ja aiheen pohdinta kannattaa joka tapauksessa aloittaa jo opintojen alkuvaiheessa. Jos aikaisempia opintoja ei ole, sopiva aika mennä graduryhmään on yleensä 3.–4. opiskeluvuotena. Proseminaari tulisi tällöin olla tehtynä, syventävät tutkimuskurssit voivat ajoittua myös samanaikaisesti graduseminaarien kanssa.

2.3 Millaisia graduryhmiä tiedekunnassamme on?

Graduseminaarit toimivat joko tietyn tematiikan (aihepiirin) tai lähestymistavan (metodin) ympärillä ohjaajasta riippuen. Ryhmät on esitelty seuraavilla sivuilla, joilta saa myös ohjaajien yhteystiedot /kasope/opinto/grad2002.htm. Ryhmiin voi ilmoittautua koulutusohjelmasta riippumatta, jos niissä vain on tilaa. Ryhmän valinnassa kannattaa miettiä ensisijaisesti tutkielman aihepiiriä sekä myös lähestymistapaa, jolla gradunsa mahdollisesti tulee tekemään. On tärkeää, että myös ohjaaja on kiinnostunut aiheesta. Aihepiiriä tutkineelta tai aiheesta muuten kiinnostuneelta ohjaajalta saa parhaimmat neuvot työlleen.

Mikäli sinulla ei ole vielä mitään tietoa aiheesta, kannattaa valita sellainen ryhmä, jonka aihepiiri on sinua edes jollain lailla kiinnostava. Voit siis mennä graduseminaariin mukaan, vaikka sinulla ei olisikaan vielä varmuutta siitä, mikä tutkielmasi aihe on. Ryhmän vaihtaminen on mahdollista siinä tapauksessa, että tunnet, ettet yksinkertaisesti saa graduasi valmistumaan siinä ryhmässä, jossa olet aloittanut.

2.4 Millaista ohjausta graduntekoon saa?

Graduohjaus jakaantuu ryhmäohjaukseen sekä yksilöohjaukseen. Ryhmien toiminta vaihtelee ohjaajasta riippuen, mutta periaatteessa graduseminaareissa käydään läpi tutkielman (opinnäytetyön) tekemiseen liittyviä yleisiä seikkoja sekä keskustellaan kunkin opiskelijan tutkielmasta. Jokainen opiskelija esittelee omaa tutkielmaansa seminaarissa työn eri vaiheissa sekä opponoi ja osallistuu muiden töistä käytävään keskusteluun.

Graduryhmät kokoontuvat noin kerran viikossa tai pari kolme kertaa kuukaudessa tilanteen ja tarpeen mukaan. Ne ovat ikään kuin graduntekijöiden yhteisiä ongelmanratkaisutilanteita. Graduseminaariin suositellaan osallistuttavan aktiivisesti vähintään kahden lukukauden ajan, mutta pääsääntönä on se, että ryhmässä ollaan niin kauan, kunnes oma gradu valmistuu. Käytännössä gradun tekeminen seminaareihin osallistumatta on melko vaikeaa. Jos elämäntilanne on kuitenkin sellainen, että osallistuminen on mahdotonta (esim. muutto toiselle paikkakunnalle kesken gradunteon), ohjausta työlle saa sähköpostitsekin. Tällaisissa erityistapauksissa ohjauksesta sovitaan erikseen oman ohjaajan kanssa.

Graduseminaareihin osallistuminen hyödyttää monella tapaa graduntekijää. Ensinnäkin monille opiskelijoille alkuun pääseminen - aiheen löytäminen ja siihen sitoutuminen, näkökulman valinta - on melkeinpä vaikeinta graduprosessissa. Graduryhmässä saa vankan pohjan työlleen. Seminaarissa saa palautetta, rakentavaa kritiikkiä, uusia ideoita ja hyviä neuvoja tutkielman eteenpäinviemiseksi. Graduryhmässä oppii myös toisten töistä: erilaiset työt tarjoavat laaja-alaisia näkökulmia ja niiden käsittely harjaannuttaa kriittiseen lukutapaan, mistä on hyötyä myös omaan työskentelyyn. Graduseminaarit rytmittävät omaa työskentelyä ja vahvistavat toisinaan horjuvaa itsekuria. Eikä sovi myöskään unohtaa graduseminaarien sosiaalista merkitystä: yhdessäolo muiden ”samassa veneessä” olevien opiskelijoiden kanssa rohkaisee ja motivoi omaa työskentelyä. (Ks. esim. Ylijoki 1995, 26-28.)

Kaikkien opiskelijoiden kokemukset graduseminaareista eivät ole yhtä aurinkoisia. Monien mielestä istuminen seminaareissa on turhauttavaa ja hyödytöntä omaa gradun tekoa ajatellen. Ryhmän ilmapiiri on huono eikä siinä uskalleta keskustella. Istuntojen onnistumisessa seminaarin vetäjä on eittämättä avainasemassa. Kuitenkin myös opiskelijat itse voivat vaikuttaa ryhmän ilmapiiriin ja istuntojen sisältöön. Kannattaa rohkeasti esittää toiveitaan ja näkemyksiään siitä, millaisia asioita graduseminaareissa tulisi käsitellä ja miten!

Graduseminaarien lisäksi tutkielman tekemiseen saa myös henkilökohtaista ohjausta, jonka määrä riippuu hyvin paljon opiskelijasta itsestään ja hänen tarpeistaan. Ohjaajat lukevat tutkielmaa sen eri vaiheissa sekä antavat opiskelijalle palautetta ja tukea työn tekemiseen. Ohjaajat vastaavat opiskelijan tutkielmaan liittyviin kysymyksiin myös sähköpostitse, joissakin graduryhmissä on käytössä verkko-oppimisympäristö. Opinnäytetyön tekeminen vaatii opiskelijalta kuitenkin ns. akateemisen kypsyyden osoittamista eli graduntekijän on kyettävä itsenäiseen päätöksentekoon ja tekemään asioita oma-aloitteisesti.

Opiskelijalla on oikeus ohjaukseen, oikeus saada palautetta työstään. Opiskelijan on itse pidettävä kiinni tästä oikeudestaan. Jos saamansa ohjauksen kokee riittämättömäksi, kannattaa ohjaajan kanssa keskustella tästä asiasta. Yleensä ohjausta hakiessa olisi syytä muistaa seuraavat seikat: 1) Soviohjausaika etukäteen esimerkiksi sähköpostilla, 2) mieti valmiiksi selkeitä kysymyksiä, joihin odotat vastauksia. Kysymykset ja omat sen hetkiset ideat asiasta kannattaa laittaa paperille, jonka kanssa sitten menee ohjaustilanteeseen. Ohjaaja ei ole mikään holhooja, joka tekee päätökset ja ajatustyön graduntekijän puolesta. Gradu on itsenäinen työ. Kuitenkin sovittuihin ohjaustilanteisiin hyvin valmistautuneen opiskelijan on oikeus saada työlleen tukea ja palautetta. (Ks. myös Miten saada ohjaajasta hyöty irti? http://www.nyyti.fi/gradu/gteohj.html.)

Ohjausta, ideoita ja tukea gradun tekemiseen voi toki hakea ohjaajan lisäksi muiltakin – tiedekunnan henkilökunnasta löytyy monen alan asiantuntijoita. Eikä kannata unohtaa myöskään muita tuttavapiiriin kuuluvia alan ihmisiä ja käytännön työelämässä toimivia henkilöitä. Vertaistuki, eli toisten samasta aihepiiristä tai metodista kiinnostuneiden opiskelijoiden kanssa keskusteleminen, auttaa gradunteossa eteenpäin ja tekee prosessista hauskemman. Pääohjaajana opinnäytetyösi tekemisessä toimii kuitenkin oman graduryhmäsi ohjaaja.

3. Aiheen valinta

3.1 Millä perusteella gradun aihe kannattaa valita?

Opinnäytetyön aihetta kannattaa alkaa pohdiskella jo aivan opintojen alkuvaiheessa, ensimmäisestä kurssista ja seminaarista lähtien. Näin parhaimmillaan lähes jokaisen kurssin pystyy hyödyntämään gradua ajatellen, eikä gradu jää irralliseksi ja ylitsepääsemättömäksi lopputyöksi, joka on väkisin punnerrettava paperien saamiseksi. Tärkeintä aiheenvalinnassa on se, että teet työn sellaisesta aiheesta, joka sinua itseäsi kiinnostaa. Motivaatio ja kiinnostus aiheeseen on paras tae sille, että työ valmistuu kohtuullisessa ajassa ja gradun tekemisestä tulee sinulle mahdollisimman antoisa projekti.

Muita seikkoja, joita kannattaa miettiä aiheenvalinnassa, on se, että aiheella olisi jotakin yhtymäkohtia oikeaan, konkreettiseen työelämään. Näin saat gradusta mahdollisimman paljon hyötyä tulevaisuuden työhösi. Mieti aihetta siltä kannalta, miten saisit taitotietoa omaan ammatilliseen kasvuusi tai miltä alalta haluaisit kehittää asiantuntijuuttasi. (Ks. Hakala 1999, 22.) Opettajiksi opiskeleville tällaiset ammatillista kasvua tukevat aiheet voisivat olla esimerkiksi didaktisiin aiheisiin tai omaan opettaja-identiteettiin liittyviä. Muuksi kuin opettajiksi aikovien kannattaa myös miettiä graduaan työelämän kannalta, sillä hyvä opinnäytetyö voi parhaimmillaan olla suora osoitus ammattitaidosta, käyntikortti työelämään.

3.2 Hyvän aiheen kriteerit lyhyesti

1. Kiinnostaako aihe todella sinua?

2. Onko aihe sopiva tieteenalallesi?

3. Opettaako aiheen tutkiminen sinulle jotakin?

4. Onko aiheella yhteiskunnallista tai tieteensisäistä merkitystä?

5. Onko työllesi tiedossa sopiva ohjaaja?

6. Onko aihe toteutettavissa kohtuullisessa ajassa?

7. Onko aiheesta saatavissa tarpeeksi tietoa?

8. Onko aihe sellainen, että tutkimus on mahdollista toteuttaa, kun otetaan huomioon

a) taloudelliset voimavarat

b) tutkimuksen kohteeksi aiotut henkilöt

c) tarvittavat erikoislaitteet tai muu kallis materiaali

d) tarvittavat kirjastopalvelut

9. Onko aihe sellainen, että kykysi pääsevät esiin?

10. Voitko tutkimuksesi avulla lisätä tietoa tai ymmärrystä aiheesta?

(Ks. lisää Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2002, 67-70.)

3.3 Mistä ideoita aiheeseen?

Oma luovuus ja mielikuvitus kannattaa ottaa käyttöön aihetta pohdiskellessa. Raaka-ainetta ideoihin saa kirjallisuudesta lukemalla, seminaareista, kursseilta, harjoittelusta, työelämästä, seuraamalla tiedotusvälineitä sekä kahvipöytäkeskusteluista opiskelukavereiden ja tuttavien kanssa. Kannattaa ”miettiä ääneen”, kirjoittaa ylös ajatuksiaan ja sitä kautta selkiyttää, olisiko tämä nyt se minun aiheeni. Aiheen valinta vaatii useimmilta pitempiaikaista prosessointia, useampia vaihtoehtoja on käytävä läpi, ennen kuin se oma aihe löytyy. Voi myös käydä tutkimassa kirjastossa aikaisemmin tehtyjä graduja ja sitä kautta hahmottaa, minkä tyyppisiä asioita oman tieteenalan opiskelijat ovat tutkineet.

3.4 Vaihtoehtoja perinteiselle gradunteolle?

Perinteiselle gradunteolle ei ole vaihtoehtoja siinä mielessä, että tieteellisyys täytyy säilyttää ja olla tunnistettavissa työstä joka tapauksessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien olisi tehtävä juuri samanlainen opinnäytetyö.

Tutkimusraportin rakenteen ei tarvitse välttämättä olla perinteinen siinä mielessä, että teoria, empiria, tulokset ja pohdinta esitetään erillisinä osina. Esimerkiksi ns. letti-malli on mahdollinen eli että teoreettinen ja empiirinen osa kulkevat rinta rinnan keskustellen toistensa kanssa.
Tutkielman voi raportoida myös sähköisessä muodossa, esim. cd-rom.
Toiminta- ja kehittämistutkimukset tarjoavat hieman erilaisen tavan tehdä tutkimusta. Näin voi tehdä vaikkapa käytännölliseen pedagogiikkaan liittyvää tutkimusta. Tutkimuksen lopputuotteena (empiirisenä osana) voi olla multimediaa, esim. cd-rompun muodossa oleva opetuspaketti tms.
Historiatutkimukset, esim. kouluhistoriikit
Teoreettinen tutkimus: gradussa ei välttämättä tarvitse olla empiiristä osioita.
Artikkeligradu
Tutkimusprojekti tietyn teeman ympärillä, jolloin useampi opiskelija sitoutuu tekemään tutkimusta tiettyyn teemaan liittyen ja sovitussa aikataulussa. Tällainen isompi tutkimusprojekti voisi kuulua ja näkyä laajemminkin.

3.5 Toimeksiannot / tilaustutkimukset

Graduja tehdään myös yliopiston ulkopuolisten tahojen (yritysten, organisaatioiden tms.) tilauksesta, ns. toimeksiantona tai sitten osana jotakin isompaa projektia/hanketta. Näin voi saada työlleen rahoituksen tai jopa työpaikan itselleen. Omatoimisuus on tärkeää tällaista gradunteon muotoa suunnittelevalle; kannattaa seurata myös ilmoitustauluja, sieltä löytää joskus "graduntekijälle paikka" -ilmoituksia.

Useimmissa tapauksissa gradu ja toimeksianto eivät kuitenkaan ole yksi ja sama työ, ja toimeksiannon "kääntäminen" tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttäväksi ei aina ole ongelmatonta. Toimeksiantajalla on omat odotukset ja vaatimukset siitä, mitä saa ja pitää tehdä, ja tieteellisen tutkimuksen edellyttämä itsenäinen ja kriittinen ote voi aiheuttaa ristiriitoja. (Vrt. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.) Toimeksiantojen aikataulu on usein hyvin tiukka ja rajattu, jolloin toimeksiannossa tehdyt ratkaisut eivät välttämättä ole kovin teoreettisesti perusteltuja, ja tämän vuoksi gradun kannalta voidaan saada heikko aineisto. Graduohjaajat eivät juuri näistä syistä johtuen ole kovin innokkaita ohjaamaan toimeksiantoja. Toki itseä kiinnostavaan toimeksiantoon kannattaa tarttua ja keskustella jonkun graduohjaajan kanssa, josko hän alkaisi tällaisen gradutyön ohjaajaksi.

Hyvän aiheen voi löytää myös valmiina, katso esimerkiksi seuraavia linkkejä

http://www.yle.fi/satumaa/gradupankki.html

4. Ajankäyttö

4.1 Kuinka kauan gradun tekemiseen on hyvä varata aikaa?

Gradun tekemiseen kuluva aika on hyvin yksilöllistä ja riippuu myös siitä, tekeekö gradua päätoimisesti vai muun toiminnan (muut opinnot, työ, perhe) ohessa. Puhtaasti matematiikkaa käyttäen gradu on 15-16 opintoviikkoa, eli 600-640 työtuntia. Neljässä kuukaudessa tosin ani harva saa graduaan tehdyksi. Ajatustyöhön ja asioitten kypsyttelyyn menee yllättävän paljon aikaa ennen kuin mitään konkreettista saa aikaan. Gradunteko ei ole pelkästään kirjoittamista, aikaa kuluu myös oikean kirjallisuuden etsimiseen, lukemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen.

Ohjaajien kokemuksesta realistinen aika, jossa tutkielma valmistuu, on kolme lukukautta. Tosin määrätietoisesti työskennellen nopeimmat ovat selvinneet gradusta kahdessa lukukaudessakin. Joka tapauksessa parhaiten tutkielman tekeminen etenee, kun sille rauhoittaa aikaa muulta toiminnalta ja sen tekemiseen keskittyy intensiivisesti. Pitkän katkoksen jälkeen tutkielman tekemiseen on usein vaikea päästä kiinni, joten siinäkin mielessä intensiivinen gradun työstäminen on suositeltavaa.

4.2 Miksi aikataulu ja tutkimussuunnitelma kannattaa laatia?

Jotta 15-16 opintoviikon laajuisesta opintokokonaisuudesta ei tulisi elämäntyötä, kannattaa gradun suunnittelemiseen nähdä hieman vaivaa. Tutkimuksen suunnittelun merkitys on siinä, että se auttaa projektin (tutkimuksen teon) kokonaishallintaa, ajankäytön hallintaa, ja eri työvaiheet jäsentyvät paremmin. Koko gradua ei voi tehdä yhtä aikaa, vaan se syntyy pienissä paloissa. Kiintiöimällä työvaiheisiin käytettävän ajan työnteko ei jumitu niin helposti eikä yhden osa-alueen pohtimiseen kulu suhteettomasti aikaa. Vanha viisaus, hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, pitää paikkaansa myös gradunteossa. (Ks. lisää Kultaiset graduvinkit http://www.nyyti.fi/gradu/gpros.html.)

4.3 Millainen on hyvä tutkimussuunnitelma?

Tutkimussuunnitelma elää ja kehittyy tutkimuksen edetessä, kun saat lisää tietoa ja ymmärrystä aiheestasi. Hakala kuvaa, kuinka prosessin alkuvaiheessa tutkimuskohde on kuin sumuverhon takana, mutta tutkimussuunnitelman ja alustavan sisällysluettelon laadinnan avulla se terävöityy vähitellen. Ensi vaiheen tutkimussuunnitelma voi olla hyvin luonnoksenomainen ”ensimmäinen arvaus” tutkimuksen kulusta. (Hakala 1999, 50-52.)

Hyvä tutkimussuunnitelma auttaa paitsi tekijää itseään, kirkastaa tutkimuskohdetta myös ulkopuolisille. Alussa voi lähteä hahmottelemaan tutkimukselle yleisiä linjoja sen perusteella, mikä on sen hetkinen ymmärrys asiasta. Vähitellen suunnitelma sitten tarkentuu, ja ”valmiiseen” tutkimussuunnitelmaan kootaan Hakalan mallin mukaan seuraavat asiat (noin neljä liuskaa tekstiä):

Tutkimuksen lähtökohdat (aihe eli mitä tutkitaan; tausta eli olosuhteet, joista aihe nousee; aiheen merkitys tieteellisenä tutkimuksena ja mahdollisesti yhteiskunnallisen käytännön kannalta)
Tutkimuksen tavoite (tutkimustehtävä esimerkiksi 1-3 selvänä kysymyksenä, tutkimustehtävän rajaus ja rajauksen perustelu)
Teoriatausta (kirjallisuuskatsaus, jossa esitetään lyhyt yhteenveto niistä tutkimuksista ja teorioista, jotka liittyvät tutkimustehtävään; käsitteelliset lähtökohdat ja keskeisten termien määrittely)
Menetelmät (millä menetelmillä tutkimustehtävät ovat ratkaistavissa, maininta mahdollisesta esitutkimuksesta)
Aineisto (miten aineisto kootaan; aineistonkeruun aikataulusuunnitelma; suunnitelma mahdollisista aineistonkeruun kustannuksista)
Tutkimuksen raportointi (julkaistaanko opinnäyte paperi- vai sähköisessä muodossa, tulosten luonne ja esitystapa, tulosten hyödynnettävyys, mahdolliset salassapitokysymykset) (Hakala 1999, 50-53; 238.)

4.4 Miten laatia aikataulu?

Hakalan (1999, 61-63) mukaan ajankäytön suunnittelussa kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että tutkimushanke koostuu karkeasti ottaen kolmesta ajallisesti melko lailla yhtä pitkästä vaiheesta: (1) suunnittelun, (2) aineiston hankinnan ja (3) yhtäjaksoisen kirjoittamisen vaiheesta. Tarkemmin ottaen Hakala (1999, 239) erottaa tutkielmasta seuraavat työvaiheet (kaikkiin tutkielmiin ei välttämättä kuulu kaikkia vaiheita):

Aiheen valinta ja rajaus
Sisällön suunnittelu (aihesuunnitelma ja tutkimussuunnitelma)
Kirjallisuuden tavoittaminen, lukeminen, muistiinpanot
Tutkimustehtävän täsmentäminen
Teoriataustan laadinta
Aineiston hankinta (luvat, haastattelut tms.)
Menetelmien opiskelu, valinta, soveltaminen
Tulokset (luokittelu, johtopäätökset)
Kirjoittaminen
Arviointi (oikoluku, esitarkastus, työn luovutus)

Käytännössä tutkielman tekeminen on kuitenkin prosessi, jossa eri vaiheet kietoutuvat toisiinsa ja ovat ajallisestikin päällekkäisiä. Eri työvaiheiden ajankäyttö kannattaa silti suunnitella ihan konkreettisesti rajaamalla kalenterista niille tietty aika. Näin työskentelylle tulee jämäkkyyttä ja gradunteon kokonaishallinta paranee. Gradu ei ole enää yksi iso 15 opintoviikon kokoinen elefantti, joka pitäisi saada nujerrettua, vaan se on paloiteltu pienempiin osaprosesseihin. Ja tällaisia kolmen neljän opintoviikon kokoisia töitähän on harjoiteltu koko opiskeluaika!

5. Gradujen arviointi

5.1 Mihin arvioinnissa kiinnitetään huomiota?

Pro gradu –tutkielmien lausuntolomakkeessa on 7 kriteeriä, joihin arvioinnissa kiinnitetään huomiota. Arvioinneissa pyritään ottamaan huomioon myös erityyppisten tutkimusten erityispiirteitä. Arviointikriteerit ovat

Tutkimuksen tausta: tutkimusaiheen, aikaisempien tutkimusten ja teorioiden tuntemus
Viitekehyksen ja tutkimustehtävän hahmottaminen
Aineiston valinta ja käyttö
Menetelmien hallinta
Analysointi ja tulosten esittely
Tulosten tulkinta, johtopäätökset ja pohdinta
Muodolliset seikat: esitystapa, lähteiden käyttö, kieliasu

Miten nämä kriteerit todentuvat käytännössä? Kuudelta laitoksemme graduohjaajalta kysyttiin, mihin he kiinnittävät huomiota arvioidessaan tutkielmaa. Tässä koontia heidän haastatteluistaan:

Arvioinnissa lähdetään siitä, että sellainen työ, jossa kaikki on kunnossa, on arvosanaltaan cum laude. Tutkielma on ehjä ja johdonmukainen kokonaisuus, tutkimustehtävä on hyvin rajattu ja tutkimustehtävään on vastattu. Cum laude –tasolta alaspäin mentäessä työssä alkaa olla jotakin puutteita, ylöspäin mentäessä teoreettisessa mielessä tai empiirisen ratkaisun/analyysin suhteen on jotakin vähän parempaa. Magnassa tutkimustehtäviä voi olla useampia, käytetään alkukielisiä lähteitä ja asiaa käsitellään laajemmin, taustoja selvitellään enemmän. Yleensä korkeammissa arvosanoissa tutkimuksesta ilmenee itsenäinen, kriittinen ja luova tutkimusote. Samoin näkyy kyky jäsentää teoreettisesti laajoja asiakokonaisuuksia ja kyky toteuttaa käytännössä hankaliakin tutkimustehtäviä.

Miten aihe ja tutkimustehtävä vaikuttavat arvosanaan?

Tekijällä tulee olla näkemys siitä, minkä takia asiaa tulee tutkia ja mitä hän haluaa työltään. Tutkimustehtävän tulee olla harkittu, ettei tutkita vain jotakin ”vähän sieltä sun täältä”. Aiheen rajaus ja tarkastelunäkökulman perusteleminen on siis tärkeää.
Tutkimusaiheen mielekkyys: jos tekee tutkimuksen sellaiselta alueelta, joka on jotenkin ajankohtainen tai jolta ei ole tehty paljon tutkimusta, niin se on yleensä plussaa työlle. Se, millä tavalla tutkimus on tehty ja miten tekijä on pystynyt osoittamaan tutkimusaiheensa tärkeäksi, on kuitenkin ratkaisevaa. Laaja-alainen näkökulma ja monitieteinen tutkimusote ovat yleensä plussaa työlle.

Miten lähteet vaikuttavat tutkielman arvosanaan?

Tutkimusongelmat määräävät lähteiden valintaa. Tutkimusongelman ja teoreettiseen rakentelun kannalta keskeisiin ydinlähteisiin pitäisi päästä käsiksi, sillä huono ja aiheen kannalta epäolennainen lähdemateriaali johtaa huonoon tutkimukseen. Lähteiden valinta vaikuttaa ikään kuin piilotetusti, sillä oma tutkimus rakennetaan valittujen lähteiden pohjalta (tutkimuksen viitekehys).
Jos tutkimusongelma on supisuomalainen, jolle ei ole vastaavuutta muualla maailmassa, niin kukaan ei tule kysymään ulkomaisten lähteiden perään. Suurimmasta osasta aiheita on kuitenkin löydettävissä kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta, jota ei voi ohittaa. Akateemisessa opinnäytetyössä täytyy osata käyttää vieraskielistä (vähintään englannin ja ruotsin kielistä) lähdekirjallisuutta.
Primäärilähteisiin pyrkiminen: korkeimmissa arvosanoissa edellytetään pelkästään alkuperäisten lähteiden käyttöä. Myös hyvä lähdekritiikki on plussaa työlle.

Miten kieliasu vaikuttaa arvosanaan?

Argumentaatioon kiinnitetään huomiota, eli miten opiskelija perustelee omat ratkaisunsa, metodologiset valintansa ja ylipäätään työn logiikan ja etenemisen. Kielen kautta punnitaan työn vakuuttavuus, määrätietoisuus ja tekijän oma ajatustyö.
Johdonmukaisuus, selkeys ja luettavuus vaikuttavat arvosanaan. Työn pitää olla yhtenäinen kokonaisuus, se ei voi koostua vain irrallisista kappaleista. Kenen tahansa lukijan pitää saada tolkku lukemastaan gradusta. On tärkeää, että gradu on ”valmis” eli se on viimeistelty huolella loppuun saakka.
Lukeneisuutensa täytyy osoittaa, ei ainoastaan referoiden kirjallisuutta vaan siten, että käy dialogia lähteiden kanssa ja lähteiden välillä.
Kirjoittamisessa on kyse itsensä ilmaisemisesta ja se riippuu mm. sanavarastosta. (akateemisen kirjoittamisen taito) Jos ei pysty ilmaisemaan itseään kielellisesti kunnolla, niin työkin jää köykäiseksi ja kapeaksi. Korkeimmissa arvosanoissa edellytetään luovaa ja syvällistä ilmaisua.

Muuta arviointiin liittyen:

Hyvässä tutkielmassa teoreettisen ja empiirisen aineiston välillä käydään keskustelua, ne eivät ole erillisiä osia.
Sillä, kuinka laaja aineisto on, ei ole juurikaan vaikutusta (laadullisessa tutkimuksessa) arvosanaan. Aineiston laatu on tärkeämpää kuin määrä. Myöskään se, että tutkimusaineisto on kerätty ulkomailta, ei sinänsä tee aineistosta laadukasta.

Yleiset arviointiperusteet ohjaavat arviointityötä, mutta myös opiskelijoiden on hyvä tietää ne. Niiden avulla opiskelija voi hahmottaa eri arvosanojen vaatimustasoja ja asettaa itsellensä tavoitteen. Hyväksyttäviä graduja on monentasoisia. Opiskelija voi pyrkiä tekemään loistavan tutkielman tai yhtä hyvin hän voi asettaa tavoitteekseen sen, että gradu on juuri ja juuri kelvollinen akateemiseksi opinnäytetyöksi. Jatkotutkimusta varten edellytetään, että pro gradu -tutkielman arvosana on vähintään cum laude.

5.2 Kuka arvosanasta päättää?

Yksikön johtaja nimeää tutkielmalle tarkastajat, jona toimivat yleensä työn ohjaaja sekä hänestä riippumaton toinen tarkastaja. Tarkastajat antavat kirjallisen lausunnon tutkielmasta kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta. Tarkastajat voivat laatia joko yhteisen lausunnon tai molemmat omansa. Molempia tapoja käytetään. Tarkastajat tekevät yksikön neuvostolle esityksen tutkielman hyväksymisestä ja annettavasta arvosanasta tai hylkäämisestä. Lopullisen päätöksen hyväksymisestä ja arvosanasta tekee yksikön neuvosto kokouksessaan. Mikäli tarkastajien arvosanaehdotukset eroavat suuresti toisistaan tai arvosanaksi ehdotetaan eximiaa tai laudaturia, lopullinen päätöksenteko siirtyy yleensä seuraavaan kokoukseen, jotta myös muilla neuvoston jäsenillä on aikaa perehtyä tutkielmaan.

5.3 Arvosanat yksikössämme

Hyväksytty tutkielma arvostellaan seitsenportaisella asteikolla, arvosanat ovat alhaalta ylöspäin lueteltuna: approbatur, lubenter approbatur, non sine laude approbatur, cum laude approbatur, magna cum laude approbatur, eximia cum laude approbatur ja laudatur.

6. Gradun kansittaminen ja palauttaminen

6.1 Montako kappaletta kansitetaan?

Kun työ on tekijän mielestä valmis, se käsitellään graduseminaarissa, jossa 1-2 työlle määrättyä opiskelijaopponenttia antaa yksityiskohtaista palautetta siitä. Tämän jälkeen työ jätetään ohjaajalle esitarkastukseen, ja ohjaaja voi esittää vielä joitakin korjausehdotuksia työlle. Esitarkastus on siis viimeinen vaihe tutkielman ohjausprosessista. Kun ohjaaja on esitarkastuksen (ja sen jälkeen mahdollisesti tehtyjen korjausten jälkeen) antanut sinulle kansitusluvan, voit hakea ala-aulan vahtimestareilta vihreät A4-kokoiset pahvikannet (8 kpl). Lopullista, kaksinpuolin monistettua työtä toimitetaan (3) kolme kappaletta yksikön opintotoimistoon, joka toimittaa tutkielman arvioitavaksi. Huomaa, että vain yksi työ tulostetaan ATK-luokan tulostimella, loput monistetaan – tulostin ei ole kopiokone! Tutkielmista kahden tulee olla nidottuja ja kolmannen irtolehtinä. Kansisivun ohjeet löytyy seuraavasta osoitteesta /ktk/opas/gradukan.htm

6.2 Maturiteetti eli kypsyysnäyte

Pro gradu –tutkielma voidaan hyväksyä vasta, kun opiskelija on suorittanut hyväksytysti kypsyysnäytteen. Kansitusluvan saatuasi voit myös ilmoittautua maturiteettiin. Maturiteettia varten ohjaaja antaa tutkielman aihepiiriin liittyen 2-3 aihetta, joista opiskelija valitsee yhden ja kirjoittaa siitä noin 4-sivuisen tieteellisluontoisen kirjoitelman. Kypsyysnäytteen tulee osoittaa hyvää äidinkielen taitoa ja perehtyneisyyttä tutkielman aihepiiriin. Sen tarkistaa kieliasun osalta kielikeskuksen hyväksymä kielentarkastaja ja sisällön osalta tutkielman ohjaaja.

Kypsyysnäytteen avulla voidaan tarkistaa tutkielman osa-alueiden hallintaa ja näyte voi rajatapauksissa vaikuttaa arvosanaan. Jos kypsyysnäyte hylätään, tarkastajat antavat opiskelijalle palautteen kirjoituksesta ennen ilmoittautumista uuteen kokeeseen. Kypsyysnäyte suoritetaan tavallisesti yleisenä tenttipäivänä. Kieli- ja muotovaatimukset kypsyysnäytteelle löytyvät opinto-oppaasta /opas/2001/4luku.htm

6.3 Aikataulu kypsyysnäytteen ja gradun arviointimenettelyssä

Jos haluat saada tutkintotodistuksen tiettyyn päivämäärään mennessä, ota huomioon seuraavat seikat:

Kypsyysnäytteen tarkistamiseen on varattava aikaa kolme viikkoa.
Pro gradu –tutkielman tarkastamiseen on varattava aikaa kuukausi.
Tarkastajien lausunnot seuraavassa kokouksessa käsiteltäviksi tarkoitetuista tutkielmista sekä lopullisessa asussa olevat tutkielmat tulee olla yksikön kansliassa viimeistään viikkoa ennen kokousta.
Tutkintotodistukset luovutetaan opiskelijoille pääsääntöisesti jokaisen kuukauden toisena tiistaina järjestettävässä publiikissa, lukuvuonna 2002-2003 publiikit järjestetään 10.9., 8.10., 5.11., 3.12., 14.1., 11.2., 11.3., 8.4., 13.5. ja 10.6. Todistus voidaan lähettää myös postitse, mikäli asiasta on etukäteen sovittu yksikön kanslian kanssa. Erityisestä syystä tutkintotodistus voidaan myös luovuttaa asianomaisen valtuuttamalle henkilölle.

Huomaa, että ohjaaja/tarkastaja ei ole velvollinen antamaan opiskelijalle lupausta siitä, että tutkielma ehtii käsittelyyn muutaman päivän varoajalla. Lausunto tutkielmasta voidaan jättää myös pöydälle (lukuun ottamatta lukukauden viimeistä kokousta), jolloin tutkielman hyväksyminen siirtyy seuraavaan kokoukseen.

Yksikön neuvoston kokouspäivät lukuvuonna 2002-2003 ovat seuraavat:

(HUOM! Muutokset ovat mahdollisia, seuraa ilmoitustaluja!)

27.8., 24.9., 22.10., 19.11., 10.12., 28.1., 25.2., 25.3., 29.4., 27.5. ja 10.6.

7. Gradun muotoseikat

7.1 Kuinka monta sivua gradussa pitää olla?

Gradun laajuuden ratkaisee tutkimustehtävä(t). Tutkimustehtävään on vastattava riittävän syvästi ja perusteellisesti. Ohjeelliseksi sivumääräksi annetaan 60-85 sivua (Hirsjärvi ym. 2002, 73), mutta tärkeintä on se, että tutkielma on ehyt ja joustava kokonaisuus. Raporttia ei pidä paisuttaa tarpeettomasti, vaan on pyrittävä tiiviiseen ilmaisumuotoon, jossa olennainen kiteytyy. Gradun laajuuteen tai arviointiin ei vaikuta se, tekeekö työn yksin vai parityönä.

7.2 Vaatimukset ulkoasulta

Opinnäytetöiden rakenteesta tai muotoseikoista ei ole määrätty laitoksessamme muuta pakollista kuin se, että työ kopioidaan arkistointitilojen vähyyden vuoksi kaksipuolisena. Lisäksi kansisivun ja tiivistelmän laatimiseksi on viralliset pohjat ja ohjeet, joita on noudatettava.

Kansisivun ohje + pohja /ktk/opas/gradukan.htm
Tiivistelmäpohja /ktk/opas/gradtiiv.doc
Tiivistelmän laatimisohje /ktk/opas/tiivohj.htm

Muutoin tyyliseikat ovat ohjeellisia. Tutkielman tulee olla ulkoasultaan viimeistelty. Työn muotoilussa tärkeää on johdonmukaisuus ja selkeys. Voit käyttää työssäsi seuraavia ohjeellisia arvoja:

Sivun asetukset:

Ylä- ja alamarginaali 2,5 cm
Vasen marginaali 4 cm
Oikea marginaali 1,5 cm
Kirjasinkoko 12
Kirjasintyyppi Times New Roman tai Arial
Riviväli 1,5
Sivunumerot keskelle ylös

Rautalankaohjeita ulkoasun muotoiluun löytyy myös seuraavasta osoitteesta http://wwedu.oulu.fi/vaka/ohjeita.htm. Mukana on myös tekstinkäsittelyohjeita.

Viittaamisesta

Tieteellisen kirjoittamisen pelisääntöihin kuuluu, että tekstistä pitää aina käydä ilmi, mikä osa on omaa ajattelua ja mitkä ajatukset toisilta lainattuja. Suorien lainausten lisäksi myös tiivistävä referointi ja toisen tekstin omin sanoin sanominen on merkittävä lähdeviittein.
Eri tieteenaloilla ja julkaisusarjoissa on omat lähdeviittauskäytänteensä.
Laitoksellamme ei ole yhtä ainoaa oikeaa viittaustapaa, mutta valittua merkintätapaa on käytettävä johdonmukaisesti.
Selkeä ja yksinkertainen sisäviittaustapa esitellään Hirsjärven ym. teoksessa Tutki ja kirjoita (2002, 318-336).
Ohjeet APA –standardin mukaiseen lähdeviitteiden merkitsemiseen (APA = American Psychological Association), löytyvät Kemppaisen & Latomaan (1999) teoksesta http://herkules.oulu.fi/isbn951425922X/
Myös alaviittaustekniikka on mahdollinen.

Lähdeluettelon laadinnasta

Otsikoksi annetaan lyhyesti Lähteet.
Lähdeviitteen ja lähdeluettelon välillä pitää olla tiukka vastaavuus.
Lähdeluetteloon merkitään vain se kirjallisuus, jota kirjoittaja on todella käyttänyt työssään ja johon hän on kirjoituksessaan viitannut.
Hyvät ohjeet lähdeluettelon laadintaan löytyvät Hirsjärven ym. teoksesta Tutki ja kirjoita (2002, 337-359). Samasta teoksesta löytyvät myös ohjeet kuvioiden, taulukoiden ja liitteiden käytöstä.

8. Muuta

8.1 Gradunteon ongelmakohtia

Gradun tekeminen on prosessi, jonka aikana joutuu ratkaisemaan monia pienempiä ja suurempia ongelmia. Ei ole olemassa keittokirjaa, jossa olisi ratkaisut kaikkiin tutkimuksenteon ongelmiin - ongelmat kuuluvat opinnäytetyön luonteeseen. Gradu on ensimmäinen harjoitus tieteellisestä tutkimustyöstä. Ongelmien ratkaisemisen kautta työ sitten etenee, vaihe vaiheelta.

Seuraavaassa on esitetty luettelonomaisesti yksikkömme graduryhmien opiskelijoilta kerättyjä ongelmakohtia tutkielmanteon eri vaiheissa. Ne ehkä lohduttavat sinua, kun ajattelet omaa graduntekoasi - huomaat, että muutkin ovat kohdanneet samankaltaisia vaikeuksia gradua tehdessään. Ongelmat on jaoteltu neljään osa-alueeseen: "tutkimuksenteon yleiset ongelmat", "tekniset ongelmat", "ohjaukseen liittyvät ongelmat" sekä "projektin hallintaan liittyvät ongelmat". Lopussa on myös kerrottu, mistä nämä graduntekijät ovat saaneet apua ongelmiinsa.

Tutkimuksenteon yleiset ongelmat

alkuun pääseminen: aiheen valinta ja rajaaminen
kysymyksenasettelu, tutkimusongelman muotoilu
disposition/sisällysluettelon laatiminen
tiedon etsintä, oikeiden lähteiden haku ja löytäminen
lähteiden ja suuren tekstimäärän läpikäyminen: aiheeseen perehtyminen vaatii paljon työtä ennen kuin mitään näkyvää saa aikaan
työvaiheiden selkiytyminen
tieteenteoreettiset ja epistemologiset kysymykset alussa
teoriapohjan rakentaminen, teoreettisten lähtökohtien hahmottaminen
lähestymistavan valitseminen
metodi, metodiikka
aineiston analyysi ja luokittelu: empiirinen osio työläs
teorian ja empirian välinen yhteys
kokonaisuuden hahmottaminen: mitkä asiat työn kannalta merkityksellisiä, tutkimustuloksien vastaavuus suhteessa tutkimuskysymyksiin
tieteellinen kirjoittaminen
työtä kuljettavan punaisen langan löytäminen, miten niveltää luvut yhteen joustavaksi kokonaisuudeksi
gradun paisuminen liian laajaksi, ”leviäminen käsiin”
tiivistelmän tekeminen

Tekniset ongelmat

työtilan puute, tutkimushuoneita ei saa
kirjojen huono saatavuus, kaukolainat kalliita
nauhureiden ja aineiston purkulaitteitten (litterointilaitteet) huono saatavuus ja huono laatu
sopimuksen teko yrityksen kanssa
tutkittavia hakiessa ihmisiä ei tavoita, sopivia haastateltavia vaikea löytää
tutkimusluvan saaminen kesti kauan
tietokoneongelmat

- SPSS-ohjelman käyttö

- kuvioiden siirtäminen ja muokkaaminen

- koneiden ”kaatuilu”

Ohjaukseen liittyvät ongelmat

seminaari-istunnot turhauttavia ja hyödyttömiä
ohjauksen vähäisyys ja ohjaajan kiire: ei paneutumista ohjaukseen, ei aikaa työn lukemiseen ja palautteen antamiseen eikä opiskelijan tukemiseen
näkemyserot työstä ohjaajan kanssa
selkeiden ohjeiden puute

- miten tehdään lähdeviittausmerkinnät ja muut muotoseikat

- reunaehdot puuttuu: mitä graduryhmissä pitää ja tulee tehdä

Projektin hallintaan liittyvät ongelmat

alkuvaiheessa kaikki tuntuu sekavalta, graduahdistus
oma saamattomuus: itsekuri ja itseltä vaatiminen työlästä
”tukos” kun työ ei etene
keskittymisvaikeudet
oma tietämättömyys asioista, tyhjä pää
yksinäisyys
motivaatio-ongelmat
kokonaisuuden hallinta, eri työvaiheet epäselviä
aikataulukysymykset

gradu osa isompaa projektia, oma aikataulu olisi eri kuin muun projektin
gradun tekemisen ja työn/muun opiskelun/perheen yhteensovittaminen ajallisesti
aikataulun yhteensovittaminen parin kanssa
muu ajanpuute, kiire
aikatauluttomuus, deadlinen puuttuminen

Mistä apua?

ohjaaja
gradupari
graduseminaarin opiskelijatoverit, muut opiskelijakaverit
oma apu paras apu: oma sitkeys, yritys-erehdys –menetelmä, kysyvä ei tieltä eksy
oppaat
kirjastonhoitajat
tutkimuskurssi
ulkopuolinen toimeksiantaja, jolle tekee gradua
muut tutut ja työkaverit

8.2 Jos gradu jää kesken

Jos gradutyösi on jäänyt syystä tai toisesta kesken, kannattaa ensisijaisesti ottaa yhteyttä työsi ohjaajaan tai mikäli hän ei ole enää yksiköstä tavoitettavissa, johonkin muuhun yksikön graduohjaajaan. Myös maisterihautomosta voi saada yksilöllistä ohjausta keskeytyneen gradun loppuunsaattamiseksi. Maisterihautomo on keskeytyneiden opinnäytteiden loppuunohjausyksikkö, joka on toiminut Jyväskylän yliopiston Chydenius-Instituutin alaisuudessa vuodesta 1997. Ohjaus tapahtuu pääasiassa sähköpostin välityksellä, myös joitakin kontaktipalavereita järjestetään. Hautomon ohjaustoiminta on opiskelijalähtöistä, yksilöllinen ohjaustapa sovitetaan sen hetkiseen elämäntilanteeseen sopivaksi. Maisterihautomon on perustanut Juha T. Hakala, lisätietoja saa osoitteesta http://www.chydenius.fi/koulutus/tutkintoonjohtava/maisterihautomo.html

8.3 Tutkijanhuoneen hakeminen

Pääkirjastossa on 16 ja Snellmanian kirjastossa 25 tutkijanhuonetta tutkijoiden ja opinnäytetöitä tekevien opiskelijoiden käyttöön. Kaikissa tutkijanhuoneissa on internet-yhteyksillä varustetut tietokoneet. Tutkijanhuoneita voi hakea neljäksi kuukaudeksi kerrallaan; hakemuslomakkeita, joihin tulee liittää ohjaajan suositus, saa Snellmanian kirjaston 2. kerroksesta ja pääkirjaston käsikirjaston (2.krs) neuvonnasta sekä kirjaston internet-sivuilta.

Tutkijanhuoneiden käyttöhakemukset jätetään Snellmanian kirjastoon tai pääkirjaston käsikirjaston neuvontaan

syyskaudeksi 1. syyskuuta mennessä,
kevätkaudeksi 2. tammikuuta mennessä,
kesäksi 2. toukokuuta mennessä.

8.4 Nauhureiden ja aineiston purkulaitteiden lainaaminen

Haastattelujen tekemiseen sekä litterointiin voi laitokselta lainata nauhureita ja nauhojen purkulaitteita. Ne kannattaa varata ja niiden kunto tarkistaa etukäteen, jottei aineiston kerääminen epäonnistu ainakaan epäkuntoisten laitteiden vuoksi! Nauhureita voi tiedustella Erkki Haatajalta huoneesta KTK 197 ja purkulaitteita vahtimestareilta.

8.5 Tiedonhaku

Kirjastojen henkilökunta koostuu tiedonhaun asiantuntijoista, joten heiltä kannattaa pyytää apua lähteiden etsinnässä ja tiedonhaussa, kuten tietokantojen käytössä. Kirjastoissa järjestetään lisäksi erityisesti opinnäytetyötä tekeville tarkoitettua tiedonhaun opetusta. Kannattaa seurata kirjastojen ilmoitustauluja tai kysyä tiedonhankinnan opetuksesta kirjaston virkailijoita.

Oulun yliopiston kirjaston kokoelmatietokanta OULA
http://www.kirjasto.oulu.fi/tietokannat/oula.fi
Suomen yliopistokirjastojen yhteisluettelo LINDA
http://www.kirjasto.oulu.fi/tietokannat/linda.fi
Kasvatustieteiden kansainvälinen tietokanta ERIC
http://ericir.syr.edu/Eric/

8.6 Linkkejä

Verkossa olevat gradujen tiivistelmät /opinnayt
Nyyti ry:n gradusivut http://www.nyyti.fi/gradu/index.html
Muita verkossa olevia hyviä graduohjeita/oppaita:

o http://www.valt.helsinki.fi/yhis/polhis/opetus/opas-tutkielma.html#79

o http://www.valt.helsinki.fi/kfil/gradops

8.7 Hyviä oppaita graduntekijälle

Hakala, J. T. 1999. Graduopas – Melkein maisterin niksikirja. Tampere: Gaudeamus.

Jos gradunteon aloittaminen tökkii tai olet jo aloittanut gradun tekemisen, mutta kamppailet epätoivon ja turhautumisen partaalla, niin tämä opas on juuri sinulle! Hauskasti ja rohkaisevasti kirjoitettu käytännönläheinen opas, jota voi suositella jokaiselle graduntekijälle. Hakala on graduohjauksen asiantuntija ja tietää mistä puhuu: hän pyörittää mm. Chydenius-Instituutin alaisuudessa toimivaa Maisterihautomoa (valtakunnallinen akateemisten opinnäytetöiden ohjausyksikkö).

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2002. Tutki ja kirjoita. 6.-8. painos. Vantaa: Kirjayhtymä.

Käsikirjatyyppinen, hyvä perusteos jokaiselle graduntekijälle. Kirjassa käydään läpi tutkimusprosessin eri vaiheita ja tieteellistä kirjoittamista. Kannattaa tutustua jo gradun suunnitteluvaiheessa, oppaasta saa vinkkejä aiheen valitsemiseen ja rajaamiseen. Erityisen paljon hyötyä teoksesta on kuitenkin kirjoittamisvaiheessa. Selkeä opas tutkielman muotoseikkoihin ja tieteelliseen kirjoittamiseen.

Eco, U. 1990. Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. 2. painos. Suom. P. Mänttäri. Hämeenlinna: Karisto Oy. (Italiankielinen alkuteos 1977.)

Teos on kirjoitettu muihin kuin Suomen oloihin. Hyvän tutkimuksen tekemisen säännöt ovat kuitenkin kaikkialla samoja ja maailmankuulun italialaisen kulttuurintutkijan teos akateemisen opinnäytteen tekemisestä on saavuttanut suosiota Italian ulkopuolellakin.

Kemppainen, T. & Latomaa, T. 1999. Ensi askelia tieteen tiellä. Johdatus tiedonhakuun ja tieteelliseen kirjoittamiseen. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opetusmonisteita ja selosteita 80/1999. Huom! Teos löytyy myös verkkojulkaisuna: http://herkules.oulu.fi/isbn951425922X/

Kinnunen, M. & Löytty, O. (toim.) 1999. Iso Gee – Gradua ei jätetä. Tampere: Vastapaino.

Teos sisältää opiskelijoiden tarinoita gradun tekemisestä, myös opettajat ja tutkijat kirjoittavat tutkielman tekemisen eri puolista, kuten tieteellisen tekstin kirjoittamisesta ja gradun ohjaamisesta.

Koskiaho, B. 1990. Ohi, läpi ja reunojen yli. Tutkimuksenteon peruskysymyksiä. Helsinki: Painokaari.

Teoksessa käsitellään tieteenfilosofisia ja metodologisia lähtökohtia yhteiskuntatieteissä.

Päivänsalo, V. (toim.) 1998. Prosessia ja rautalankaa – Gradun tekijän opas. Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitoksen julkaisuja XIII. Helsinki: Yliopistopaino.
Huom! Teos löytyy myös verkkojulkaisuna:
http://www.helsinki.fi/~steolww/oppimateriaalit/prosessi/pros raut.html

Valtaosan kirjasta ovat kirjoittaneet gradun tekijät itse ja se tekeekin oppaasta aidon – gradun tekoa tarkastellaan ruohonjuuritasolta. Vaikka teos on systemaattisen teologian graduopas, se on silti käyttökelpoinen muidenkin alojen graduntekijöille.

Ylijoki, O-H & Ahrio, L. 1995. Gradu lähikuvassa. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen julkaisuja 12/1995.

Gradu lähikuvassa -tutkimusraportissa tarkastellaan opiskelijoiden kokemuksia tutkielman tekemisestä. Julkaisussa on myös tarinanäkökulma tutkielman tekemiseen, sisältäen "sankaritarinan", "tragedian", "arkitarinan" ja "pakkotyötarinan" gradun tekemisestä. Ohjausta, sen antia ja ongelmia sekä gradujen arviointia käsitellään myös. Hyvää luettavaa sekä opiskelijoille että ohjaajille.

9. Ohjaajien sivut

9.1 Selkeyttä ohjauskäytäntöihin

Opinnäytetöiden ohjauskäytännöt yksikössämme osoittautuivat melkoisen kirjaviksi jo kuuden graduohjaajan haastattelun perusteella. Ohjauksessa ei näytä olevan mitään yhteisiä pelisääntöjä tai reunaehtoja, joita noudatettaisiin. Voidaan kysyä, ovatko sellaiset tarpeenkaan, mutta joka tapauksessa graduryhmien opiskelijoilta kerättyjen kyselyjen perusteella opiskelijat toivovat graduseminaareihin tiettyä jämäkkyyttä ja selkeyttä. Seminaarien alkaessa olisi hyvä käsitellä yhdessä (tehdä tiettäväksi) ohjauksen pelisäännöt.

Opiskelijat kaipaavat graduseminaareihin enemmän opetusta, keskustelua ja ohjausta tutkimuksen tekemisestä yleensä. Gradu on opiskelijoille ensimmäinen varsinainen työ, jossa harjoitellaan tieteellistä tutkimusta, ja useimmille tutkimusprosessin kulku ja sen eri vaiheet ovat aivan hämärän peitossa graduntekoa aloitettaessa. Opiskelijat ovat viestineet, että graduryhmässä ei ole käsitelty juuri lainkaan sitä, mitä gradun tekeminen on ja mitä gradussa pitää olla. Tosin kaikkien ryhmien kohdalla näin ei ole – esimerkiksi yhdessä haastattelussa ohjaaja kertoi, että hän käyttää joka syksy viisi - kuusi istuntoa siihen, että käydään yhdessä läpi, mitä tutkimuksen tekeminen on.

Opiskelijoita kannattaa neuvoa myös lukemaan hyviä graduoppaita, he eivät välttämättä itse hoksaa, kuinka paljon niistä voisi olla apua gradun tekemiselle. Yksi mahdollisuus käsitellä graduseminaarissa tutkimuksen tekemistä voisikin olla, että jokaisen opiskelijan pitäisi aluksi lukea joku graduopas, jonka jälkeen sitten ryhmässä yhdessä keskusteltaisiin lukemisen aikana heränneistä tutkimuksen tekemisen liittyvistä kysymyksistä. Jos tutkimusprosessin läpi käyminen kuitataan sillä, että opiskelijoita kehotetaan vain tutustumaan vanhoihin graduihin, jää anti kyllä melko köykäiseksi.

Myös yksilöohjauksen pelisäännöt on hyvä tehdä selväksi opiskelijoille. Kaikki kuusi ohjaajaa kertoivat haastatteluissa, että he antavat opiskelijoille periaatteessa rajattomasti kahdenkeskistä ohjausta. Kuitenkaan kaikki opiskelijat eivät rohkene hakea riittävästi ohjausta: he kokevat, että ohjaaja on kiireinen ja hänellä on niin paljon muita tärkeitä tutkimuksia ja tekemisiä, ettei häntä viitsi häiritä. Asiaa ei auta, jos ohjaustilanteet todellisuudessa viestivät kiireestä: ohjaaja puhuu välillä puhelimassa tai on muuten kiireisen ja välinpitämättömän oloinen, eikä jaksa paneutua työhön kunnolla (esim. Ylijoki 1995).

Opiskelijoita on syytä kehottaa sopimaan ohjausaika aina etukäteen, esimerkiksi sähköpostilla. Näin ohjaaja voi valita ohjausajan siten, että hänellä oikeasti on aikaa ja voimia pysähtyä opiskelijan työn äärelle. Opiskelijan on syytä valmistautua ohjaustilanteeseen omalta osaltaan, eli ohjaaja voi pyytää opiskelijaa miettimään valmiiksi asiat/kysymykset, joihin hän toivoo sillä kertaa ohjaajan kommentteja. Opiskelijalta kannattaa pyytää myös tulevaa ohjauskeskustelua varten kirjallinen selostus, sisällysluettelo, teksti tms., jotta ohjaustilanteesta tulisi mahdollisimman antoisa.

Ohjaaminen tutkimuksen suunnitteluun ja ajankäytön suunnitteluun on myös yksikkömme graduryhmissä kovin kirjavaa laadultaan. Tutkimus- ja työsuunnitelman vaatiminen ei ole opiskelijoiden kiusaamista tai akateemisen vapauden riistoa (esim. Hakala 1996; 1999). Jos halutaan ohjata hyvään tutkimuksen tekemiseen, siihen kuuluu myös suunnittelutyön merkityksen korostaminen. Nykyinen työelämä on lähes jokaisessa työpaikassa enemmän tai vähemmän projektiluontoista, ja ammattitaitoon kuuluu olennaisena osana projektisuunnitelmien tekemisen taito. Projektit on myös kyettävä viemään läpi tietyssä aikataulussa. Näin ollen olisi kohtuullista, että opinnäytetyössä, joka on melkoisen laaja projekti sekin, ohjattaisiin kunnollisen suunnitelman ja aikataulun tekemiseen.

Tutkimus- ja ajankäyttösuunnitelman merkitys on myös siinä, että gradunteon kokonaishallinta paranee ja työ valmistuu kohtuullisessa ajassa, kun se on suunnittelemalla pilkottu osaprosesseihin. Yliopistojen rehtorien neuvoston ohjeissa (ks. Markkanen 2002) onkin korostettu, että opinnäyte tulisi olla mahdollista valmistaa ohjattuna ohjeajassa. Meidän yksikössä tuo ohjeaika on 15-16 opintoviikkoa, mikä merkitsee noin 4-5 kuukauden kokonaistyöaikaa. Ilman perusteellista ja ohjattua työn suunnittelua tuohon ohjeaikaan on vaikea kenenkään graduntekijän yltää.

9.2 Hyvästä ohjauksesta

Gradu on opiskelijalle ensimmäinen työ, jossa hän harjoittelee tieteellisen tutkimuksen tekemistä. Opiskelijalla on oikeus saada ohjausta työlleen. Kalela (1994, 4-7) tuo esille, kuinka tutkielmanohjaus ei ole ainoastaan pedagoginen kysymys, vaan sillä on myös eettinen ulottuvuutensa. Ohjaajan tulee olla selvillä siitä, missä kysymyksissä vastuu ratkaisuista on hänen ja missä opiskelijan. Ohjaajan tehtävänä on tutkimustyön perusvalmiuksien välittäminen opiskelijalle, mutta myös opiskelijan ohjaaminen eettiseksi tutkimuksentekijäksi. (mt.)

Erityisen tarpeellista ohjaus on Kalelan mukaan ensiksikin tutkimussuunnitelman laatimisen vaiheessa, jossa täsmennetään kysymyksenasettelu ja tehdään yksityiskohtainen työsuunnitelma. Opiskelija olisi saatava oivaltamaan sekä tutkimuksenteon tavoitteita koskevan realismin tärkeys että huolellisen suunnittelun välttämättömyys. Toinen vaihe, jossa ohjauksen merkitys korostuu, on aineiston analyysin vaihe. Opiskelijaa ei saisi jättää yksin aineistonsa kanssa, vaan asianmukaisen ohjauksen avulla ohjaajan tulisi varmistaa, että analyysi tapahtuu kysymyksenasettelun kannalta relevantilla tavalla. (Kalela 1994, 4-7.)

Graduohjaus ei ole tarkoituksenmukaista silloin, jos se menee pilkunviilaukseksi. Opiskelijan tehtävä on muokata tutkielmansa kielellisesti moitteettomaksi. Ohjaajan tehtävänä ei ole myöskään ratkaista kaikkia ongelmia opiskelijan puolesta, vaan pikemminkin olla tukemassa opiskelijaa itsenäiseen ajatustyöhön. Opiskelija tarvitsee opinnäytetyönsä tekemiseen paljon tukea ja kannustusta, mutta hän on myös oikeutettu saamaan yksityiskohtaista palautetta työstään – mikä on sisällöllisesti ja rakenteellisesti hyvin, mikä taas huonosti.

Nyyti ry:n sivuille on koottu ”Opinnäytteen ohjaajan kymmenen käskyä” http://www.nyyti.fi/gradu/gkymmenenp.html sekä ohessa on myös listattuna kirjallisuutta ohjauksen tueksi.

9.3 Kirjallisuutta ohjaajille

Aittola, H. & Hakala, J. (toim.) 1996. Laatua opinnäytteen ohjaukseen – näkökulmia tutkielmaopintoihin. Jyväskylän yliopisto: Chydenius-Instituutin tutkimuksia 2/1996.

Hakala, J. T. 1996. Opinnäyte ja sen ohjaaminen – johdatus tutkimusprosessin hallintaan. Tampere: Gaudeamus.

Hakala, J. (toim.) 1995. Pro gradu, sen ohjaus ja sen vaihtoehdot. Helsinki: opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeosasto.

Kinnunen, M. & Löytty, O. (toim.) Iso Gee – Gradua ei jätetä. Jyväskylä: Gummerus.

10. Oppaassa käytetyt lähteet

Hakala, J. T. 1996. Opinnäyte ja sen ohjaaminen – johdatus tutkimusprosessin hallintaan. Tampere: Gaudeamus.

Hakala, J. T. 1999. Graduopas – Melkein maisterin niksikirja. Tampere: Gaudeamus.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2002. Tutki ja kirjoita. 6.-8. painos. Vantaa: Kirjayhtymä.

Kalela, J. 1995. Miltä osin ja missä tutkielmanteon vaiheessa ohjaus on oikeutettua? Teoksessa J. Hakala (toim.) Pro gradu, sen ohjaus ja sen vaihtoehdot. Helsinki: opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeosasto.

Markkanen, T. 2002. Opinnäytetöiden ohjauksen ja arvioinnin menettelytavat. Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston raportti yliopistojen tiedekunnille ja laitoksille 04.04.2002. www.rectors-council.helsinki.fi

Ylijoki, O-H & Ahrio, L. 1995. Gradu lähikuvassa. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen julkaisuja 12/1995.