Tähän sanastoon on koottu keskeisimpiä peruskurssilla
käytettäviä teoreettisia termejä ja
vierasperäisiä oppisanoja.
Selitettävä termi on kursivoitu ja
selityksessä on toisaalla sanastossa selitettyihin termeihin liitetty
linkki. (Pääset klikkaamalla alleviivatun termin
selitykseen.)
Toivon, että lähetät minulle ehdotuksia, mitä muita
termejä tässä olisi tarpeen selittää, ja
mitä hankaluuksia tai epämääräisyyksiä
selityksissä voisi korjata: eetu.pikkarainen(at)oulu.fi
Kiitos!
arkiteoria: Kaikki teoriat, jotka eivät ole tieteellisiä, ja jotka tyypillisesti sisältävät toimintaa ohjaavia preskriptioita.
arvo: Arvokas tai jonkun arvokkaana pitämä eli preskriptiivisesti arvostama olio tai ominaisuus.
arvovapaus: Teoria tms. on arvovapaa, jos se ei sisällä preskriptioita.
deskriptio: Kohteen kuvaaminen sellaisenaan, ilman preskriptioita.
eksplisiittinen: Kielellinen (joskus myös: selväsanainen, täsmällinen).
empiirinen: Aistein havaittava, aistihavaintoon perustuva.
hiljainen teoria: Teoria, joka koostuu hiljaisesta tiedosta.
hiljainen tieto: Tietoa, taitoa tms. (kompetenssia), jolle ei ole kielellistä ilmaisua.
historiallisuus: Aikaisempi toiminta määrittää myöhemmän toiminnan ympäristöä.
ihminen / ihmisyys: Olio (normaalisti ihmislajin edustaja), jolla on kompetenssi inhimilliseen toimintaan.
inhimillinen toiminta: Toimintaa, joka on vapaata, kielellistä ja historiallista (ja ottaa osaa inhimilliseen kokonaiskäytäntöön).
kasvatus: Kasvattajan harjoittamaa kasvatettavan toimintaan puuttumista, jonka tavoitteena on edistää jälkimmäisen sivistystä.
kasvatustiede: Pedagogisen teoretisoinnin tieteellinen erityistapaus.
kausaalivaikutus: Tapahtuma, jonka aiheutuu jonkin luonnon voiman välityksellä.
keskustelu/ dialogi: Yhdessä harjoitettua teoretisointia ja reflektointia.
kielellinen: Jonkin kielen (semioottisen järjestelmän) avulla toteutuva toiminta, tarkoitetaan ensisijaisesti inhimillisiä, ns. äidinkieliin perustuvia kieliä. Kielellisyys mahdollistaa teoretisoinnin.
kohdeteoria: Teoria tutkimuksen kohteesta; esim. jonkin tieteen normaalisti tuottamat teoriat.
kompetenssi: Subjektilla oleva erityinen ominaisuus, jonka ansiosta se voi toimia kuten se toimii, ja joka ei ole suoraan empiirisesti havaittavissa vaan ainoastaan pääteltävissä havaittavasta toiminnasta.
konteksti: Inhimillisen toiminnan ympäristö, korostetaan erityisesti historiallisesti kehkeytynyttä kulttuurista ja yhteiskunnallista ympäristöä.
käytäntö: (Inhimillistä) Toimintaa, jolla on historiallisesti vakiintunut muoto ja ympäristö, ja jota teoreettisesti ohjataan ja reflektoidaan.
merkitys (merkitysvaikutus): Jonkin ympäristön osan (kohteen) vaikutus subjektin toimintaan. Merkitysvaikutus välittyy kausaalivaikutuksen kautta (havaintona) mutta ei ole sama kuin tämä kausaalivaikutus. (Saa subjektin muuttamaan tai jatkamaan toimintaansa.)
metateoria: Teoria, joka tutkii ja ohjaa lähinnä (kohdeteoreettista) tieteellistä tutkimustoimintaa.
moderni: Nykyaikaa kuvaavia muutossuuntia (ja ajattelutapoja niistä), jotka ovat alkaneet n. uuden ajan alussa eli 1600 luvulla.
olio: Mikä hyvänsä kohde, jonka olemisentapaa eli ominaisuuksia voidaan empiirisesti havainnoida tai kielellisesti teoretisoida.
ominaisuus: Jonkin olion olemisen tavan jokin erityinen osa, esim. koko, väri, muoto tms. Kompetensseja lukuun ottamatta ominaisuudet ajatellaan ainakin periaatteessa empiirisesti havaittaviksi.
opettaminen: Suunnitelmallista toimintaa, jonka tavoitteena on (toisen) subjektin kompetenssin muutos, niin että tämä saavuttaa jonkin osaamisen.
opiskelu: Opettamisen erityistapaus, jossa opettaja ja opetettava ovat sama subjekti.
oppiminen: Subjektin kompetenssin muutos (tapahtuma t. prosessi) - yleensä sellainen, jossa tämä saavuttaa jonkin osaamisen; ajatellaan tapahtuvaksi vain subjektin oman toiminnan seurauksena tai sivuvaikutuksena.
osaaminen: Subjektin kompetenssi, jonka ansioista se kykenee (luotettavasti, toistuvasti) toimimaan siten, että saavuttaa jonkin tietyn tavoitteen.
pakko: Toiminnan rajoite tai suuntaaminen; vaikutus, joka saa subjektin toimimaan toisin kuin muuten toimisi.
paradoksi: "(kreik. paradokson) näennäisesti järjenvastainen väite, joka sisältää oikein ymmärrettynä jonkin totuuden. (Hendel-Auterinen L & Jääskeläinen M. (Toim.) 1956. Sivistyssanakirja. Helsinki: Otava.) ".
pedagogiikka: (Laaja) yleiskäsite, joka kattaa kaikki kasvatukseen ja sivistykseen l. pedagogiseen toimintaan läheisesti liittyvät asiat.
pedagoginen paradoksi: Kasvatustieteen sekä laajemminkin pedagogisen teorian ja käytännön perusongelma: miten pakolla voi edistää vapautta, eli mikä on kasvatuksen ja sivistyksen suhde pedagogisessa toiminnassa (pedagogisen toiminnan paradoksaalinen luonne).
pedagoginen suhde: ns. hermeneuttisen pedagogiikan peruskäsitteitä, joka sisältää kasvattajan, kasvatettavan ja yhteiskunnan/kulttuurin.
pedagoginen tahdikkuus: Kasvattajan kompetenssi toimia pedagogisesti järkevällä tavalla nopeasti vaihtuvissa ja ohimenevissä pedagogisissa tilanteissa.
pedagoginen toiminta: Toiminta, jossa ratkaistaan käytännössä pedagogista paradoksia (tämän toiminnan rakennetta yritetään kuvata yleisessä pedagogiikassa eli pedagogisen toiminnan teoriassa).
pedagogisen toiminnan teoria: Yleisen pedagogiikan tavoitteena oleva modernin pedagogisen toiminnan rakenteen teoreettinen kuvaus tai malli mahdollisimman yleisellä tasolla. (Tällä hetkellä neljän periaatteen muodostama kokonaismalli.).
preskriptio: Ilmaisu, jossa otetaan kantaa siihen, miten jonkin asian pitäisi olla. Arvoja ilmaiseva tai arvoihin perustuva kannanotto; toive, määräys tms. (vrt. deskriptio).
prosessi: Tapahtumien muodostama kokonaisuus.
reflektio: Pohdintaa; syvällistä, (omaan) toimintaan kohdistuvaa teoretisointia. (Huom. Voi sisältää myös preskriptiiviset kysymykset!)
sivistys: Prosessi, jossa ihminen tule ihmiseksi eli saavuttaa oman toimintansa tuloksena kompetenssin inhimilliseen toimintaan (vapaus korostuu sekä toiminnassa että prosessin suunnassa).
sivistyskykyisyys, sivistyksellisyys: Kasvatettavalle pedagogisessa toiminnassa oletettava mahdollinen kompetenssi sivistyä.
subjekti: Olio, joka tekee teon tai toimii; edellyttää kompetenssia mm. tavoitteen saada aikaan jotain.
tapahtuma: Jonkin olion jonkin ominaisuuden muuttuminen toiseksi tai pysyminen samana.
teko: Jonkin subjektin aiheuttama tapahtuma (ensisijaisesti kausaalivaikutus johonkin ympäristössään olevaan kohteeseen): voi olla muutos tai muutoksen estäminen; myös jostakin tietystä teosta pidättymistä voidaan pitää tekona.
teoretisointi: Toimintaa, jossa tuotetaan, kehitetään, korjataan ja parannetaan teorioita; reflektiota ja keskustelua.
teoria: Tietojen tms. muodostama kokonaisuus (voi olla hiljainen tai kielellinen, jälkimmäiset voivat olla tieteellisiä tai arkiteorioita).
tieteellinen: Tiedeinstituution puitteissa, hyväksytyillä menetelmillä järjestelmällisesti harjoitettu teoretisointi.
toiminta: Tekojen muodostama kokonaisuus, toiminta ei yleensä kohdistu yhteen kohteeseen vaan tapahtuu laajemmin suhteessa subjektin koko ympäristöön. Ymmärretään yleensä kehämäisenä kokonaisuutena, johon sisältyy sekä subjektin vaikutukset ympäristöön, että ympäristön vaikutukset (erityisesti merkitysvaikutukset) subjektiin takaisin.
tutkimus: Teoretisointia, jossa tuotetaan uutta teoriaa jonkin kohteen ominaisuuksista; vrt. opiskelu.
vapaus: Ulkoisen pakon puutetta (ns. negatiivinen vapaus), ja inhimillisen toiminnan tapauksessa lisäksi toiminnan järkevyyttä (ns. positiivinen vapaus) eli valinnan vapautta, joka perustuu subjektin kompetenssiin hahmottaa erilaisia toimintavaihtoehtoja ja perustella teoreettisesti valintaa niiden välillä.
yleinen pedagogiikka: Yritys tuottaa tieteellisesti kestävin teoretisoinnin menetelmin yleisesti pätevää modernin pedagogisen toiminnan teoriaa, joka kykenisi silloittamaan pedagogisen käytännön ja teorian monitahoista ja ristiriitaista aluetta.
ympäristö: Kaikki ne prosessit, joihin suhteessa subjekti toimii.